Kävelykadun kieli lipisee kädestä
04.02.2010 12:55
Anniina Ljokkoi
Jyväskylän puhekieli mielletään neutraaliksi yleiskieleksi, kun sitä verrataan voimakkaampiin murteisiin. Jyväskylään on tullut ihmisiä eri puolilta Suomea, ja murteet ovat sekoittuneet.
Savosta kotoisin oleva, esikoisrunokokoelmansa nyt julkaiseva Merja Toppi kokee, että hänelle savo on ”se ensimmäinen kotimainen”. Savosta pois muutettuaan hän on oppinut puhumaan myös neutraalia yleiskieltä ja valitsee puhetavan tilanteen mukaan. Tunteita lähimpänä oleva kieli on Merja Topille kuitenkin savo. Sillä hän kokee pystyvänsä ilmaisemaan aivan kaikkea mitä elämään kuuluu.
Sinkkunaisen ääni
Merja Topin runoteos Voe tätä rakkaaven miäree! löytyy jo kirjakaupoista, vaikka virallinen julkistamiskiertue vasta alkaa. Savon murteen valinta runojen kieleksi oli Merja Topille itsestäänselvyys. Rohkaisua hän sai paitsi tuttavilta, myös Asterixin savontajalta Olavi Rytköseltä, joka luki Merjan runoja ja totesi, että savonmurteella voi ilmaista muutakin kuin huumoria.
Minerva Kustannus Oy kiinnostui Merjan runoista ja pyysi lisää rakkausrunoja. Niistä syntyi noin sadan lyhyen runon kokoelma. Murre mielletään edelleen maaseudulle tai isovanhempien nuoruuteen kuuluvaksi ilmiöksi, mutta Merjan runot osoittavat murteen olevan myös osa modernia kaupunkilaiselämää. Runoissa puhuu aktiivinen sinkkunainen, joka etsii parisuhdetta ja seksiä.
Rakkauden kieli?
Merja Toppi ei ymmärrä kysymystä, miksei savon murteella voisi puhua rakkaudesta. Hän ei näe romanttisen rakkauden ja savon murteen välillä mitään ristiriitaa. Sen sijaan runoilija kokee, että murre tuo asiat lähemmäs ”immeistä”
–Ylleiskieltä ja savvoo verrattaissa tuntuu ussein, että ylleiskielinen lipsuu käestä; murteella tuas tuntuu, että tuossahan se tunne on.
Elämän kirpeys
Savo on Merja Topille paitsi kieli myös elämänasenne. Savo tunnetaan ”haaskoista viäräleuoistaan”, mutta elämässä on muutakin. Sitä ”muuta” Merja kutsuu elämän kirpeydeksi.
–Elämä ee oo aena sitä ihanata.
Ulkopuoliset näkevät savolaisuuden usein yksipuolisena tyhjänpuhumisena, ja Merja Topin runotkin voisi äkkiä kuitata kevyeksi viihteeksi. Huumorilla on kuitenkin vakavampi tarkoituksensa:
–Kyllähän sitä säkehtyy vakaviin asioitten alle, jos ee niä elämän tragikoomista puolta.
