Äiti lyö omaa lastaan useammin kuin isä
12.08.2009 8:05
Jaana Larsson
Tutkimusten mukaan noin puolet lapsiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa on äitien tekemää. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä useammin pahoinpitelijä on äiti.
Äitien väkivalta kohdistuu useammin tyttöihin. Keskimäärin yksi lapsi joutuu joka päivä pitkäaikaiseen sairaalahoitoon, koska omat vanhemmat ovat pahoinpidelleet häntä.
Väkivalta ei ole aina sitä, että lapsi on ruhjeilla tai sairaalassa. Se on myös kovakouraista käsittelyä, tuuppimista ja väheksymistä.
Naisten lapsiin kohdistama väkivalta vaikuttaisi olevan parhaiten näkyvissä, mutta miten tunnistaa ja ottaa puheeksi naisten harjoittama väkivaltaisuus.
Jyväskylässä perheneuvolassa asiaa kysytään rohkeasti ja suoraan asiakkaalta.
– Kysymys väkivallasta on yksi kysymys muitten joukossa. Siihen ei saa aina heti vastausta, mutta se avaa mahdollisuuden palata myöhemmin asiaan, kun sitä on kotonakin sulateltu, kertoo psykologi Teija Lehtinen.
Miksi raivoan?
Kun Ensi- ja turvakotien liitto ry:n projektipäällikkö Hannele Törrönen veti naisten väkivaltaa käsittelevää Vaiettu naiseus -projektia, selvisi, että moni väkivaltainen äiti oli yrittänyt puhua ongelmastaan, mutta asiaa ei otettu hoitohenkilökunnan taholta tosissaan. Törrönen kysyykin, onko naisvaltainen hoitoyhteisö kykeneväinen näkemään naisen väkivallan, kun nainen halutaan nähdä ensisijaisesti hoivaajana.
– Äiti haluaa tietää, mikä saa hänet näin raivokkaaksi ja useimmiten nainen on helpottunut, kun hänen raivoaan käsitellään.
Ei tyyppiäitiä
Päinvastoin kuin yleisolettamus on, ei kaikilla naisilla ole takanaan väkivaltaa tai kaltoinkohtelua, naiset eivät myöskään tule automaattisesti alemmista sosiaaliluokista.
Monella naisella ulkoiset asiat olivat kunnossa ja he olivat kouluttautuneita.
Taustalla oli oman äidin puute, tuen ja ihailun puutetta, äiti oli ollut etäinen, vaikea ja kolkko.
– Tämän pohjalta omaa naiseutta on vaikeaa rakentaa. Joillakin naisilla oli perheväkivaltaa taustalla, toisilla ei. Yhdenmukaista kuvaa ei lapsiaan pahoinpitelevästä äidistä projektin kautta syntynyt, Törrönen summaa tuloksia.
Alkoholi on riski
Alkoholilla oli monissa tapauksissa eniten vaikutusta siihen, että äiti käyttäytyi väkivaltaisesti. Törrösen mukaan alkoholin käyttö on riski, mutta ei selitys.
Moni äiti tunnusti, että kännipäissään tai krapulassa ei kontrolli enää pitänyt.
Kuka auttaa?
Pyskologi Teija Lehtinen lisää, että äideillä väkivaltaisuus liittyy usein myös uupumiseen ja jaksamattomuuteen. Lehtinen korostaa, että tärkeintä on ottaa yhteyttä viranomaiseen, jolle on helpoin puhua. Se voi olla neuvola tai perheneuvolan päivystys.
– Kun äiti saa tukea, on käyttäytymisen muutos usein nopea, Lehtinen sanoo.
Sietämätön lapsi
Moni lastaan lyövä äiti pelkää lastaan, väittää Törrönen. Vauva herättää äidin oman elämän itkemättömät itkut ja tarpeet.
Törrönen sanoo, että lapsen raju retuuttaminen, paiskominen, nimittely ja kohtuuton tai mielivaltainen kuri ovat merkkejä siitä, että äiti tarvitsee apua ja tukea.
Jyväskylän perheneuvolassa on huomattu, että kun lapsi saa vanhemmiltaan luvan puhua vaikeista asioista, on lapsen helpompi purkaa kokemuksiaan väkivallasta.
Psykologi Teija Lehtinen myös arvelee, että avoimuus asiasta puhumisesta on kasvamassa.
Jyväskylässäkin on saatu jo muutamia yhteydenottoja suoraan äideiltä, jotka ovat pyytäneet apua kovakouraiseen käyttäytymiseensä.
Mies heitti legoilla, äiti nauroi
Kun Kimmo erosi vuonna 2005, jäivät lapset äidille. Pian lasten puheista ilmeni, että äidin luona kaikki asiat eivät olleet kunnossa. Tyttärelllä oli haava poskessa ja lapsi kertoi, että äiti oli pitänyt kättä suun edessä. Lapset kertoivat nähneensä äidin kahden miehen kanssa sängyssä. Lapset kuvailivat, kuinka äidin miesystävä heitteli perheen poikaa legopalikoilla ja äiti nauroi vieressä. Kun lapset alkoivat puhua demoneista ja paljastivat, että äidin vanhin tytär, joka oli Kimmon tytärpuoli, oli kosketellut lapsia sukupuolielimiin, Kimmo tajusi, että lasten elämä äidin luona ei ollut tasapainossa.
– Monet pitävät tätä hankalana huoltajakiistana, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapset olisivat äidin luona. Lasten äiti ei selvästikään ole nyt kunnossa, ja lasten henkinen tasapaino ei ole hyvä, Kimmo huolehtii tilannetta.
Kimmo on ollut yhteydessä neljän vuoden aikana sosiaaliviranomaisiin, lapsiasiavaltuutettuun, ministeriin ja kirkkoon. Kimmo laskeskelee, että yhteydenottoja on ollut useita kymmeniä, jos ei satojakin.
– Kyllä hätä on suuri, mutta prosessi etenee hyvin hitaasti. Viranomaisilla on valtava valta, mutta lasten hyvinvoinnin näkökulmasta asiat etenevät liian hitaasti.
Kimmo itse on hakenut jaksamista muun muassa miesten eroryhmästä. Miesten kesken sama asia on noussut esille. Kun isä on ensimmäisen kerran sosiaaliviranomaisten kanssa yhteyksissä, on isällä vielä eroviha päällä. Kimmo sanookin, että mies menee kiukkuisena paikalle, ja sille pitäisi riittää viranomaisiltakin ymmärrystä.
– Tämä on byrokraattista, vaikka kyse on pienistä ihmisistä. Myös isän asemaa pitäisi parantaa.
NNKY järjestää Jyväskylässä perheväkivallasta kertovan Ruusukuja 76 -näyttelyn 21.-23.8. klo 9-16 Jyväskylän NNKY:n tiloissa (Puistotori 4)
