Kuluttaminen pelasti Suomen!
20.01.2010 10:55
A.-P. Pietilä
Vähintään yksi talousennustaja viikossa kääntää kelkkansa ja alkaa julistaa uutta nousukautta. Vuosi sitten sama joukko kääntyi yksi kerrallaan kaivamaan taantuman kuoppaa. Kun ennustetaan, puhutaan tulevaisuudesta. Osakemarkkinoilla ja kuluttajien tuntoja mitattaessa tähdätään puolen vuoden päähän. Jos ennusteet menevät nappiin, teollisuustuotanto ja työllisyys sekä yksityinen kulutus todella nousevat juhannukseen mennessä. Jos näin ei tapahdu, edessä ovat uudet kovat ajat. Vallalla oleva myönteinen henki on luotu verovaroin tehdyllä elvytyksellä, joka on pitänyt kuluttajat luottavaisina. Kun vielä pankit ovat saneet satojen miljardien tuet, luottokorot ovat pysyneet historiallisen matalina. Tähänastisesta menestyksestä poliitikot ja veronmaksajat voivat yksinomaan kiittää kulutusjuhlia, joita kuluttajat ovat ylläpitäneet taantumasta huolimatta.
Kulutusjuhlat olivat 1980-luvun lopun hokema, jota Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg viljeli. Hän syyllisti kuluttajat, jotka ostivat itselleen uusia autoja, asuntoja ja kulutustavaroita. Kullbergin aikana kulutus oli huono asia, koska se tapahtui velkaantumalla ulkomaille.
Kullberg eli aikaa ja harjoitti rahapolitiikkaa, jolla pyrittiin puutumaan kaikkeen ja kaikkialla. Hänen vahvan markan (kalliin valuutan) politiikkansa ajoi karille ja Suomi-laiva hörppäsi vettä koko laidan mitalla. Hänen talouspoliittisten päähänpinttymiensä laskuja maksetaan edelleen.
Poliitikkojen pitää kiittää kanssa
Nykyoloissa pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen saavat suurelta osin kiittää kuluttajien juhlia laman taittamisesta.
Suomalaiset ovat ostaneet asuntoja ja autoja sekä tarjousmyynnissä olleita kodinkoneita ja vaatteita. Alennusmyynnit ja ruuan arvonlisäveron alentaminen ovat olleet mannaa markkinoille.
Edelleenkin kuluttajien aktiivisuus on tärkein tekijä suomalaisen talouskasvun vauhdittumiselle. Kolmisen vuotta kestänyt taantuma kapseloitui sittenkin suurimmaksi osaksi vientiteollisuuteen, eikä levinnyt palvelusektorille.
Nordea Pankki on korjannut aikaisempaa synkkää ennustettaan huomattavasti valoisammaksi.
Sen mukaan työttömyys ei nousekaan valtiosihteeri Raimo Sailaksen ennustamalle 14 prosentin tasolle vaan pysyy 10 prosentin tuntumassa. Käytännössä se merkitsisi sitä, ettei työttömyys enää kokonaisuutena heikkenisi.
Työttömyyden pelon hälventyminen poistaisi suurimman yksittäisen esteen kotitalouksien suurilta hankinnoilta.
Ostajan markkinat jatkuvat
Raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet kohtuullisella tasolla, vaikka teollisuustuotanto on jo noussut synkimmästä aallonpohjasta viime vuoden lopulla ja kuluvan vuoden alussa.
Rakennustarvikkeet ja esimerkiksi puutavara ovat nyt niin edullisia, että omakotitalojen tai kesämökkien rakentaminen olisi hyvä investointi.
Lisäksi talotehtaiden ja talopakettien kauppiaiden hintakilpailu on verisintä 10 vuoteen. Myös rakennustarvikkeita myyvien rautakauppojen kannattavuus on koetuksella, mikä helpottaa ostajan neuvotteluasemia.
Korot pysyvät kurissa
Ostajan markkinoita vauhdittaa myös korkotason säilyminen ainakin 6-8 kuukautta lähes nykyisellä tasolla.
Tämä johtuu siitä, että Euroopan keskuspankki (EKP) aikoo pitää ohjauskorot tahallaan alhaalla. Jos yleinen korkotaso nousisi kovin nopeasti, ainakin kaksi isoa EU-jäsenmaata Kreikka ja Irlanti olisivat katastrofin partaalla. Niiden valtionvelka on jo ylittänyt järjellisyyden rajat.
Lisäksi EKP on jakanut yksityisille pankeille satojen miljardien eurojen edestä lähes ilmaista rahaa.
EKP:n elvytysraha on valunut markkinoille ja se on näkynyt muun muassa asuntolainojen erittäin alhaisina rahoituskustannuksina.
Myyjät ovat ongelmissa
Ostajan markkinoiden kääntöpuolena ovat myyjän markkinat, joilla on ollut suuria vaikeuksia.
Suomen talous romahti viime vuoden tammikuussa 20-30 prosenttia toimialasta riippuen. Nyt aallonpohjasta on tultu ylöspäin, mutta työvoimaa ei ole palkattu lisää.
Kuluttajien nauttimat alennusmyynnit perustuvat pitkälti siihen, että osa työntekijöistä on luopunut lomarahoistaan tai muista eduistaan. Hintoja on painettu väkisin alas leikkaamalla kustannuksia.
Suomessa on ollut käynnissä monien toimialojen sisäinen devalvaatio eli hintojen leikkaus. Sen seurauksena maassa on vallinnut jo usean kuukauden ajan deflaatio eli hintojen laskukausi.
Näköpiirissä ei ole tekijöitä, jotka lähtisivät nostamaan palkkoja, raaka-aineiden, tuotteiden tai palvelujen hintoja merkittävästi seuraavan kuuden kuukauden kuluessa.
Ainoastaan energian hinta on nousussa, mikä johtuu ainakin osaksi öljyntuottajamaiden ahneudesta.
Toinen tekijät ovat kotimaiset sähköyhtiöt, jotka korottavat sähkön siirtohintoja pitääkseen yllä kalliin energian hintamielikuvaa.
Jos kuluttaja kilpailuttaisi sähkönhintansa, hän saisi merkittäviä alennuksia. Tämä osoittaa, että hinnoissa on kilpailun mentävästi ilmaa.
Äkkiloppua ei toivo kukaan
Talouden velkaelvytyksen ja pankkien tukemisen kausi ei tietenkään voi jatkua loputtomiin. Kuuden kuukauden kuluessa Vanhasen-Kataisen hallituksen on esitettävä tarkka suunnitelma ja aikataulu sille, miten elvytys lopetetaan ja miten elvytysrahat maksetaan takaisin.
Käytettävissä ei ole muita keinoja kuin nykyisten palvelumenojen karsiminen ja verojen korottaminen. Etenkin valmisteverot ja arvonlisäverot tulevat nousemaan. Näin Suomessa aiotaan siirtyä yhä voimallisemmin kuluttamisen verottamiseen tulojen verottamisen sijasta.
Isolle osalle tulee vaikeuksia
Uusi malli merkitsee kotitalouksien omavastuun reipasta kasvua. Palkasta jää aikaisempaa enemmän käteen, mutta samaan aikaan kaikki ostopalvelut kallistuvat. Myöskään tukiluukuilta ei enää saa yhtä helposti ja yhtä paljoa rahaa.
Lähes puolet suomalaisista elää kuukausittain kädestä suuhun eli kaikki tulot kuluvat. Säästäminen tai vararahaston kerääminen on heille vieras asia.
Kun tulojen nousuodotukset ovat matalat mutta kulutusmenojen kasvuodotukset ovat suuret, edessä on taloudellisia vaikeuksia.
Oman talouden hallinnasta ja tulojen ja menojen suhteuttamisesta tuleekin suurin kansantaloudellinen haaste etenkin alle 40-vuotiaille suomalaisille. Heidän raha-asiansa ovat kaikkein eniten rempallaan. Vain neljänneksellä suomalaisista on 2-3 kuukauden nettotuloja vastaava vararahasto pahan päivän varalle.
A.-P.Pietilä on Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehtiryhmän johtaja, pääkaupunkiseudun suurten kaupunkilehtien vastaava päätoimittaja ja pitkäaikainen taloustoimittaja. Hän on seurannut rahoitusmarkkinoita kolmekymmentä vuotta, kirjoittanut pari tuhatta lehtijuttua ja kymmenkunta kirjaa. Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2009.
Rahan perässä -blogissa seurataan rahavirtoja, talouden liikkeitä ja ennen kaikkea kenen taskuissa rahat ovat.
