Sekopäinen suhde rahaan
24.02.2010 9:15
A.-P. Pietilä
Suomen vaurastuminen ja teollisuuden rakentaminen 1980-luvulle saakka perustuivat pakkosäästämiseen ja kuluttamisesta luopumiseen.
Nykyisestä taantumasta nouseminen toteutuu tavaroita ja palveluja kuluttamalla sekä säästämisellä. Ne rahat, jotka aikaisemmin pantiin savupiipputeollisuuteen, on nyt investoitava palveluihin. Säästäminen on kohdistettava eläkevuosien varalle, sillä meidän elinikämme on kasvanut muutamassa kymmenessä vuodessa keskimäärin 10 vuodella. Tosiasiat ovat tiedossa, mutta puolet suomalaisista elää joka kuukausi kädestä suuhun. Säästöjä ei synny riittävästi edes niille, joilla olisi siihen varaa. Ylimitoitetut asuntolainat ja kulutusluotot uhkaavat hyvätuloisia, jotka eivät osaa suhtautua järkevästi rahaan. Taantuma ei ole muuttanut rahankulutusta, vaan jopa johtanut aikaisempaa leväperäisempään tuhlaamiseen, jolla yritetään ylläpitää kaunista julkisivua.
Vuokralla asumisen yleistymisen taustalla ei välttämättä ole varattomuus. Yksi selittäjä on halu irrottautua velkavankeudesta ja kymmenien vuosien mittaisesta maksuohjelmasta.
Nuorista aikuisista vain 40 prosenttia asuu omistusasunnossa eli heistä merkittävällä osalla on asuntolainaa. Vuokralla asujat ja asuntosäästäjät muodostavat säästämisen ja kuluttamisen näkökulmasta ääripäät.
Asuntosäästäjä kerää itselleen omaisuutta siirtämällä nykyistä kuluttamistaan tulevaisuuteen esimerkiksi siihen hetkeen, jolloin asunnon voi myydä. Vuokralla asuja kuluttaa välittömästi eikä hänelle kerry maksuajalta omaisuutta. Korkotaso, asuntohinnat ja vuokrataso vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kumpi muoto on edullisempi. Sijoittaja-asujan näkökulmana voi olla myös se, että asuu itse vuokralla ja kerää sijoitusasunnoista hyvät vuokratuotot. Vuokralla asuminen tarjoaa myös helpon tavan sopeuttaa asumisensa muuttuviin elämäntilanteisiin.
Suhde rahaan on kovalla koetuksella
Onko raha pelkkää välitöntä kuluttamista varten vai liittyykö siihen sijoituselementti, joka tuottaa varallisuutta pitkällä aikavälillä.
Nordean tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset säästävät yleisesti ilman selvää suunnitelmaa ja puolet kansasta elää joka kuukausi kädestä suuhun ja vain neljänneksellä on pahan päivän varalle talletettu vararahasto.
Merkittävät varallisuuserät ovat kerääntynyt kaikissa länsimaissa noin 10 prosentille väestöstä. Keskittyminen on jyrkintä Ranskassa, jossa alle kolme prosenttia väestöstä omistaa yli 90 prosenttia varallisuudesta.
Rento suhtautuminen rahaan näyttää lisääntyneen jo ennen taantumaa eikä suuntaus ole muuttunut laskukauden aikana.
Pikavippien yleistyminen, ylisuurten kulutusluottojen käyttö ja asuntolainojen ylimitoitukset suhteessa omiin tuloihin, viittaavat kasvaviin ongelmiin. Leväperäinen suhde rahaan koskee niin vähä- kuin hyvätuloisiakin.
Ulkomaiset havainnot viittaavat siihen, että nuorten tapa kuluttaa ja ostaa kaikkea "turhaa" vanhempiensa rahoilla vaikuttaa aikuisiän kulutustapoihin. Tulevaisuudenusko ja mahdollisuus kaiken saavuttamiseen on johtanut siihen, että ihmiset yliarvioivat suorituskykynsä. Ihmiset uskovat, että voivat hankkia ja saavuttaa kaiken haluamansa.
Näyttää siltä, että olemme kadottaneet käsityksen siitä, mitä raha meille kullekin merkitsee. Mietimme aivan liian harvoin sitä, kuinka kauan olemme joutuneet tekemään työtä jonkin hankinnan tekemiseksi.
Rahan merkitys ja arvo ovat vahvassa suhteessa siihen, miten vanhempamme suhtautuivat rahaan. Vanhempien tapa antaa lapsilleen rahaa ja mahdollistaa heidän halunsa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Oma arvio tarvittavasta rahamäärästä ei ole kaikille selvä. Yhtä hämäriä ovat omat odotukset ja niiden suhde tarpeisiin.
Vain harva on tyytyväinen siihen, mitä omistaa tai ansaitsee. Useimmat vertaavat itseään ja varallisuuttaan toisiin. Tämä johtaa liian usein siihen, etteivät rahat riitä kaikkeen kuluttamiseen, investointeihin tai saatikka vararahaston synnyttämiseen.
Taantuma, eläkesäästämisen pakko, pahoihin päiviin varautuminen ja toisaalta talouselämää ylläpitävän palvelujen kuluttamisen välttämättömyys tulevat muuttamaan suhdettamme rahaan.
Kyse on vain siitä, mihin suuntaan kehitys kulkee?
Uusi mahdollisuus säästämiseen
Huhtikuun alussa käyttöön tulevat pitkäaikaiset säästötilit mittaavat omalta osaltaan suomalaisten ja erityisesti nuorten aikuisten suhtautumisen rahaan.
Kuinka moni alkaa säästää 5.000 euroa vuodessa voidakseen parantaa omia eläke-etujaan virallisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Verottomasti tehtävä eläkesijoittaminen myös pankkitilien kautta pitäisi olla kannustava keino turvata tulevaisuutta.
Eläkesäästämisen pakon pitäisi kasvaa jo yksinkertaisesta matemaattisesta syystä. Kun elinikä kasvaa, eläkevaroja tarvitaan aikaisempaa enemmän. Nykyiset työeläkekertyvät eivät tule riittämään 40-50 prosentin osuuteen työpalkoista. Yksilöllisin ratkaisun on pakko korottaa eläkettä, mikäli aikoo ylläpitää nykyeläkeläisten kulutustasoa 20-30 vuoden kuluttua.
Tällä hetkellä osakesijoituksia tekee kolmannes kotitalouksista ja useimpien niiden tarkoituksena on jokin pitkäaikaisen säästämisen kohde.
Sinkut muuttavat maailmaa
Yksittäistalouksien nopea lisääntyminen on mahdollistanut elintavat, joissa säästäminen toisen puolison kanssa tai lasten hyväksi ovat tarpeettomia.
Helsingissä on jo yli 40 prosenttia kotitalouksista sinkkuperheitä. Yksittäistalouksissa on hyvin usein puolet vähemmän tuloja kuin kahden hengen perheissä. Matala tulotaso tai jopa köyhyys kohdistuvat useammin yksittäistalouksiin kuin suurempaan perhekokoon.
Säästämisen ja kuluttamisen näkökulmasta on mielenkiintoista nähdä, mitä yksittäistalouksien nopea lisääntyminen tulee vaikuttamaan kokonaisiin kansantalouksiin.
