Rummutus teroittaa kynää ja kameraa
26.02.2010 8:05
Mikko Lundell
Jyväskylän-tallentaja Jussi Jäppinen asuu Sääksmäentiellä Nenäinniemessä. Tämä on yksi kaupungin harvoista melkein ympyrän muotoisista kaduista. Minulla on toimisto kodin yhteydessä ja harrastus naapurin autotallissa, joten hiilijalanjälki on siltä osin pieni, Jäppinen sanoo. Hänellä on vaimonsa kanssa neljä aikuista lasta. Jäppisestä tuli jyväskyläläinen 2-vuotiaana. KUVA: MIKKO LUNDELL
Isoisä antoi Jussi Jäppiselle mallin asuinympäristön tarkkailemiseen. Jäppinen kuunteli takapenkiltä, kun isoisä kertoili Turun katuja ajellessaan tarinoita rakennuksista ja näkymistä. Samalla uteliaisuudella Jäppinen alkoi kiinnittää huomiota kotikaupunkiinsa Jyväskylään kulkiessaan kodin, kirjaston ja uimahallin väliä. Erityisen jännittävää pienestä pojasta oli poiketa katsomaan junia ja laivoja. Nuoruuskesinään Jäppinen oli kaupungin palveluksessa mittamiehenä. Kadut, rakennukset ja asuinalueet näyttäytyivät kokonaan uudesta näkökulmasta. Tuolloin mukana alkoi kulkea isän kamera. Yliopisto-opiskeluissaan Jäppinen paneutui kaupunkien rakennustaiteeseen.
Isona Jäppisestä tuli valokuvaaja, graafinen suunnittelija, tietokirjailija ja tohtori. Hän on tallentanut Jyväskylää ja Keski-Suomea kansien väliin, näyttelyiksi ja luennoiksi enemmän kuin kukaan muu. Vastaavaa työtä hän on tehnyt myös muun Suomen hyväksi. Kirjallisia teoksia on kymmeniä. Maaliskuussa ilmestyvä uutukainen esittelee Jyväskylän keskusta-alueen näkymiä ennen ja nyt.
–Globalisaation vastapainoksi ihminen tarvitsee kiinnekohdan, ja se löytyy kotiympäristöstä. Juuret ovat aina jossakin, Jäppinen uskoo.
Luonnehdi suhdettasi suohon, kuokkaan ja Jussiin.
–Asun Suomessa ja Suur-Kuokkalassa. Jussi sai paidan ja Mari mekon, joten meissä täytyy olla jotakin erityistä.
Mistä muusta 1948 jää historiaan kuin syntymästäsi Joutsenossa?
–Noina vuosina alkoi puutalo-Jyväskylän muutos kerrostalokaupungiksi. Vilkkaimpina vuosina keskustaan nousi toistakymmentä kerrostaloa. Vuonna 1948 Israel itsenäistyi.
Millä valotusajalla Jyväskylä on kauneimmillaan?
–Nyt kun tämä on valon kaupunki, niin pitkällä. Nuoret ovat tottuneet siihen, että kaupungissa on aina valoja. Mutta ennen kuin sähkölaitos tuli vuonna 1902, keskustassa oli iltaisin ja öisin hyvin pimeää.
Arvioi Keski-Suomen kotiseutulaulun väittämiä nykypäivän valossa.
–Pitävät kutinsa. Luonto on pitänyt pintansa hyvin. Lentokoneesta voi havaita, miten suppealle alueelle rakentamispaineet kohdistuvat.
Jyväskylä, kaupunkiko sekin on?
–On se. Täällä on kunnon ruutuasemakaava, isoja kivitaloja ja pitkä historia. Uudemmista kuten esimerkiksi Viitasaaresta voisi jo kysyä, että kaupunkiko sekin on.
Minkä kuvan olisit halunnut ottaa Jyväskylästä?
–Vaasankadun alapäässä sijainneen Jyväskylän sairaalan palo 1900-luvun alussa oli dramaattinen tapahtuma, eikä siitä ole olemassa kuvia. Toinen olisi yleiskuva Harjulta, kun lentokoneet tulivat talvisodassa pommittamaan kaupunkia.
Mitä Jyväskylässä on opittu historiasta ja mitä ei?
–On opittu kantapään kautta, kuinka helposti vanha katoaa ja miten rakennetaan uutta. Keskustaa suunniteltiin ennen tontti kerrallaan, kun taas nykyisin sitä osataan ajatella kokonaisuutena. Monet arkkitehtuurikilpailut viestittävät, että halutaan luovia ratkaisuja. Sitä on vaikea sanoa, mitä ei olisi opittu. Läpi on käyty sellainen myllerrys, että vähän kaikkea on opittu.
Miten teroitat kynääsi ja miten kameraasi?
–Soittamalla rumpuja. Se on hyvää vastapainoa kuvalle ja sanalle. Bändimme Gary and the Capers harjoittelee autotallissa naapurissani.
Millaisen Jyväskylän kartan sinä haluaisit piirtää?
–Tilannekatsauksen tietystä hetkestä. Oikeat ihmiset olisivat kaduilla tekemässä oikeita asioita.
Minne haluaisit viedä kameran salaa?
–Mua ei hirveästi kiinnosta sellainen. Minunkin kuvani ovat totuuden kertomista ja tekstien kanssa eräänlaista paljastamista. Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Olen käynyt esimerkiksi Taulumäen kirkon tornin katolla kultaisen pallon juurella.
Mistä tunnet sä jyväskyläläisen?
–Sijainnin ja opiskelukaupungin luonteen ansiosta täällä on totuttu vaihtuvuuteen ja luovuuteen. Sen ansiosta täällä on valmiuksia mennä eteenpäin siitäkin, että Kankaan paperitehdas ja Gummeruksen kirjapaino lopettivat.
Mäkikotka Matti Nykänen kysyy: Pitäisikö Laajavuoren aluetta vielä kehittää?
–Ilman muuta pitäisi. Laajavuori on hienolla paikalla lähellä kaupunkia. Minä korostaisin siellä luontoa entisestään. Rakennuksia on riittävästi muuallakin.
Kysy jotakin seuraavalta Tienviitta-juttusarjassa haastateltavalta.
–Mitä rakennusta et mielelläsi näkisi kotiympäristössäsi?
